Rakas päiväkirja...eiku...blogi

Tänään minä olen opiskellut blogin teon uusia kuvioita esikoiseni avustuksella. 
Kiitos Linda! Tästäpä sitä voi taas jatkaa kun aika (Tilda) antaa myöten.

Heh, juuri muutapa tuota ei ole tänään tapahtunutkaan. Käytiinhän me tosin Kimmon kanssa päivällä lunastamassa eilisen kotikirpparin ostokset peräkärryn kanssa. Myymään löytyi myyntiin jotain uutta vanhaa ja muutama hauska tuote kotiinkin, ainakin taas vähän aikaa. 
Kirpputoria tää koko meidän elämä!

Näin hieno kakkukupu! Ei voi elää ilman... :D
Alla oleva kaunis lasinen tarjoilulautanen myös tuoreita kirppari löytöjä.

Baari elämää

Olin jo melkein unohtanut miltä tuntuu herätä levänneenä tai ainakin melkein. Yhdeksän kuukautta yöunet ollu niin ja näin vaikka pienokaisemme on ollut ihan terve ja tyytyväinen. Nimenomaan tyytyväinen kun mamma pysyy lähettä ja "maitobaarin ovet" auki. Yöllä vieressä alkaa kuulua tuhinaa, ähinää, mönkimistä ja jos siinä vaiheessa "baarintäti" ei huomaa asiakastaan, asiakas saattaa korottaa ääntään. Muut baarin "asiakkaat" sen sijaan kääntävät selkänsä tälle episodille tyynen rauhallisesti ja jatkavat uniaan. Iän lisääntyessä myös baarireissut ovat lisääntyneet. Lookista vai ei..? Niinpä Baarintädin vanha ja reissussa rähjääntynyt ranka on joutunut koville yötöistä. Mutta nyt tapahtuikin käänne! Kurjat vanhemmat olivat päättäneet keskenään että 9-kk ikäiselle riittää pari-kolme kertaa yössä baarin tarjoiluja noin kymmenen kerran sijaan ja isä alkaa tuuraamaan äitiä. Viimeyönä äippälle oli luvassa jo illalla "hyvällä omallatunnolla" unta ainakin neljä tuntia ja tämähän jopa toteutui ihan kivuttomasti! Jes! Helppoa!? Aamu neljän aikaan asiakas alkoikin sitten kuitenkin käydä vaativaksi kun valomerrki oli jo tullut ja hanat laitettu kinni. Siitä alkoi sitten mekkala jota isä parhaanpansa mukaan sovitteli. Aamu seisemään saakka pieni asiakas muisti muistuttaa tasaisin väliajoin aikalailla kuuluvalla äänellä menetetyistä eduistaan. Ilme oli varsin onnellinen kun äiti sitten ojensi itsensä vastaanottamaan pienen unikaverinsa ja antoi sitä parasta herkkua. Isä ja tytär jatkoivatkin vielä unia yhdeksään saakka. Äidin keho ja mieli oli niin ihmeissään tuosta muutaman tunnin yhtäjaksoisesta unesta että olikin jo ihan virkeä heti seiskalta ja rankakin lähti mukaan vähemmillä valituksilla. Kyllä se tuo uni on ihmeellinen! 

Kaunita unia.... 

Yksi kuva kertoo...

...enemmän kuin tuhat sanaa.

Eli tässäpä aika monta tuhatta sanaa taas meidän arjen fiilikstä. 

Tildan ympärillähän ne nää asiat meillä nyt menee ja ihana on seurata koko ajan mitä tämä pieni suloinen tytöntyllerömme touhuaa. 

Tilda "räppääjä"

Liekkö jumppatunnin aika...

Päivi kummi oli löytänyt jo kesällä tämmöisen menopelin..
Isot siskot toi testiajoon ja hyvinhän se jo onnistui kun joku vielä työntäisi...

Menopeleistä innostuneena sunnuntai-illan puuhana
kaivettiin esiin isojen siskojen entinen mopoauto.
Onni on isot siskot!

Nyt alkoi väsyttää jo koko homma ja vähän keljuttaakin kun en oikein vielä osaa...

Käydäänpäs välillä "asioilla"
Äipän entinen pottatuoli pääsi käyttöön.

Tämän viikon tuorein kirppari ostos!
Ja taas meillä oli niiin mukavaa... 

Vahingossa hyvä

Tämän viikon tuoreimpia kirppari hankintoja on meillä hella. 

Merkki Tefal, paistaa, kiehuu jne...

Mutta tämä hella ei olekaan mikään ihan "tavallinen".  Näin ilmoituksen facebook kirpparilla lasten keittiöstä/hellasta. Hinta oli edullinen, piti ostaa kuin Sulo Vileeni kun halavalla saa... 

No mennessämme tätä noutamaan Kuopiosta pieni takapenkki (Tilda) matkustajani oli sitä mieltä että haluaa nukkua ja vauhti ei saa pysähtyä. Myyjä lupasi puhelimessa tuoda hellan autoon. Odotin saman kokoista kuin meillä oli ollut isoillakin tytöillä eli olisi vienyt noin puolet isosta Volvon takakontista. No mutta tämä hella olikin kuin hellan poikanen. En ollut edes aikaisemmin nähnyt noin pientä ja sievää. No enpä minä tietenkään siellä lelukaupoissa ole paljoa aikaani viettänyt, hyvä että ruokakauppaan ehtii. Ostinpa sitten hellan sen kummempia kommentoimatta. No tästäpä tulikin vahingossa hyvä juttu! Tilda ylettyy leikkimään ja touhuamaan tämän uuden keittiönsä ympärillä. Löytyipä kaappien kätköistä isojen siskojen entiset kipot ja kupitkin. Näin on uusi leikkien ja lelujen maailma avautunut. Tuntuu kyllä suorastaa hassulle että meidän vauva ottaa pienenpienen kupin pieneen käteensä ja näyttää kuin joisi leikisti. Samoin, osaa avata uunin luukkun.. Huimaa! Lienenkö tullut vanhaksi kun kaikki pikku asiat jaksavat hämmästyttää.

Pikku emäntämme...

Lautaset järjetykseen

Paistuu, kiehuu...

Oi, tuolla ylähyllyllähän se olikin....

Teletapit

 Nuhanenä päivänä tuli mieleen testata viihdykkeeksi meidän 9-kuukauden ikäiselle ilopillerille "vanhaa kunnon" teletappia. Joulupukin paketista Tilda sai ikioman dvd-levyn jossa ihanaiset pullukkapyllyiset antennipäät esiintyvät. Tiivi-taavi, Hipsu, Laa-laa ja Pai, ne laulavat. Niin ja Nuu-nuu imuri tietenkin! Meilläkin on kotona edelleen yksi vanha imuri (sininen pallomainen, vanha) joka on nimeltään "Nuu-nuu". Tuskin kukaan on jäänyt näkemättä teletappeja. Toisto, toisto ja jälleen kerran toisto ja pyllyt pyörii. Yli viisitoista vuotta on aikaa kun meillä on ensimmäiset teletapit alkaneet talossa esiintyä. Oli pehmoleluja ja vhs nauhoja. Olin jo ehtinyt näinä välivuosina melkein unohtaa koko tapit. Tai sitten olin tehnyt sen tietoisesti saatuani jonkinlaisen yliannostuksen heidän lauluihinsa ja kokoajan saman asian jauhamiseen... Mutta taas, kas kummaa, teletapit toimii ja naurattaa! Tildan naama meni hymyyn ja kaikki muu unohtui kun filmi alkoi pyöriä. Kyllä on joku osannut hommansa ja on tietänyt mistä nämä oikeat pienet  teletapit tykkää. Onneksi kiinnostuksen kesto on vielä kovin lyhytaikaista etten saanut heti ensimmäisenä päivänä yliannostusta koko tapeista!


Tämän linkin kautta pääsee katsomaan teletappeja jos haluat hemmotella itseäsi. ;)
Oiken rattoisaa elokuvailtaa!

http://www.youtube.com/watch?v=kyAYZQ3sMgk&noredirect=1

Iltajuoksu

Jos alkaa katsomaan ja miettimään tätä meidän tapaa asua ja elää niin ei tiedä välillä että itkisikö vai nauraisi. Ai kuinka niin? No minäpä kerron. 

Meillä on esimerkiksi (ensin pieni laskutuimitus) neljä vessaa tällähetkellä omassa käytössä. Kaikkiin tulee valot, jee, mutta yhdessäkään ei ole sähköpistorasiia. Kaikkiin tulee vesi mutta yhden vessan altaan hanaa ei tällähetkellä voi käyttää ja vain kahteen vessaan tulee lämmin vesi. Tähän aiheeseen ympättynä se että talossa asuu kaksi nuorta teinityttöä tuntui minusta eilen illalla taas kerran ettei lenkille tarvitse lähteä. Riittää kun juoksee taloa ympäriinsä. 

Menin eilen illalla kasvojen pesulle vessaan / kodinhoitohuoneeseen jonne tulee lämmin vesi, tarkoituksena puhdistaa Kuopion reissun meikit. Huom. olin meikannut! Kohta vuoden kotinurkissa ja kotiäitinä oltuani Kuopio on aika "kaakana". Joo, siis aloin pesemään kasvoja siellä missäa olisi sitä lämmintä vettä mutta kas kummaa, pesuaineet olivatkin ottaneet jalat allensa. No, minäpä katson ensin alakerran muut vessat mutta sama tulos. Vaikka olin varma että "minun vessan", jonne ei tule kuin kylmä vesi, meikkikaapissa on tarvitsemiani tuotteita. Tässä vaiheessa urheilusuoritusta oli jo "alkulämmittelyt" tehty tai ainakin luulin niin. Olin ihan varma että kun jaksan kipaista yläkertaan tyttöjen vessaan löydän etsimäni, mutta ei. Iso murrr tässä kohtaa. No nyt ajattelin että saunalla kyllä on pakko olla kasvojen pesuun käypiä tuotteita mutta eipä ollut sielläkään. Viimeinen toivo, tyttöjen huone / valtakunta / asunto. Heillä on oma pikku keittiö huoneessaan jossa vesipiste. Mutta edelleen sama tilanne. Keskimmäinen tytär oli siivonnut joka paikan niin huolella että ei ollut mitään puhdistustuotteita näkyvillä. Nyt alkoi olla jo kunnon urheilusuorituksen maku, lämmitti mukavasti. Kello yksitoista illalla ja tytöt nukkuu ei voi kysyä / tentata että kuka on pöllinyt minun kaikki mömmöt! Tyttöjen onneksi silmiini tupsati avaamaton uusi puhdistusmaito pullo heidän hyllystään. Niinpä mina kipaisin takaisin alakertaan pesemaan  kasvoni ja tämä iltajuksu sai onnellisen lopun. Äiti sai meikit pestyä ja tytöt nukkuivat tyystin tietämättömänä äidin hikoilusta. Tätä iltajuoksun lämpiämistä ei yhtään vähentänyt viimeaikaiset keskustelut pesuaineiden käytöstä ja etenkin että minkä verran yksi tyttö tarvitsee yhdellä pesukerralla esim shampoota. Joulupukki olikin ollut meillä kekseliäs ja toi isoille tytöille ikiomat pesuaineet. Pullot oli nimikoitu valmiiksi. Näin ollen kuvittelisin että pullon kyljestä voi lukea kuka on ollut nopein käyttäjä. Ne minun naamanpesu aineet ovat kadoksissa edelleen. En ole ehtinyt alkaa kuulustelemaan että kuka on vienyt vai pitäisikö todeta kuin herra Pesonen Viiru ja Pesonen kirjassa: Ehkä se olin sitten minä itse! 

Tänä iltana uimahallin vesijuoksun jälkeen en enää onneksi tarvitse muuta kuin hammasharjan. Se kumma kyllä ei ole vielä kelvannut kenellekkään toisin kuin hammastahnat.

Kiitos

Olen tässä nyt pari päivää itsekseni koettanut muodostaa käsitystäni ja tavoitteita suhteessa tähän uuteen "lapseseen" eli blogiin. Koko ajan tuntuu että olisi niin paljon aiheita ja asioita mistä voisi kirjoittaa. Alkujaan yksi oleellinen ajatus oli taltioida jollakin tapaa näitä minun ja meidän perheen arjen fiiliksiä, touhuja & tapahtumia ja niistä otettuja valokuvia. Tehdä niistä jonkinlainen "kirja" jota voisi lueskella jälkeenpäin. Päiväkirjan kirjoitusta ei ole tullut harrastettua varmaan ala-aste aikojen jälkeen. Kalenteri täyttyy vain merkinnöistä että on mentävä ja tultava milloin minnekkin. No, niistäpä sitä on sitten pitänyt joskus kelata ja muistella jollekin asialle tai tapahtumalle aikatauluja jälkeenpäin. Mies ei edes omista kalenteria! Mutta mitäpä suotta, senhän takia hänellä on vaimo ja lapsilla äiti joka pitää huolen aikatauluista ja menoista! Nämä ajatukset mielessä olin jo ennen kuin luvin tänään Tuumat ja tuokiot tämän päivän blogin kymmenesttä ilahduttavasta asiasta. Mieleeni on pulpahdellut koko ajan niin monia ilahduttavia ja kiitollisuutta herättäviä asioita. Tämän blogin ansioksi katson sen että olen alkanut miettimään niitä entistä enemmän. Eli kiitos sille joka on keksinyt koko blogin ja kiitos Tuumat ja Tuokion Jennille innoituksesta blogien maailmaan. Välikommenttina, kukahan nämä meidän tähänkin asti rempallaan olleet kotihommat tämän jälkeen tekee kun koko ajan blogia väsätään.
 Minä en ala nyt listaamaan kymmentä ilahduttavaa asiaa.
Psst.. teen sen kenties sitten kun ehdin opetella tekemään numeroinnin "hienosti".

Tämän päivän kiitollisuus listalle nousee ensimmäisenä oma virkeämpi, vetreämpi, vähemmän kipeä selkä! Jes! Pääsimme toteuttamaan Tildan kanssa tyttöjen retken. Eilen en ollut siitä niinkään varma. Tavoitteena on ollut koko syksyn kyläreissu Kuopioon. Kiitos Jenni suht tuoreesta ystävyydestä! Teillä on kaunis koti ja olit ihania herkkuja laittanut! Extraa reissuun toi vielä piipahdus lastenvaate kirpparilla Pikku Vanhassa keskustassa ja maan mainiolla kirpparilla Miilurannassa Pitkässälahdessa. Kiitos Ainolle lapsen hoidosta ja herkullisesta mustikkakukosta. Mukaan löytyi uusi Puppe kirja. No, käytiinhän sitä varaosa kaupassa ja parit facebook kirpparilta hommatut jutut tuli lunastettua. Ne sellaiset normi jutut. Mut kiitos kuuluu niillekin asioille. Ilahduttavia vaatteita sai Tilda ja mies ralliautoon uusia pakoputken osia. Tärkeää! Niin, ja minä rakkaaseen Volvooni uudet lasinpyyhkijät! Siitä kiitos miehelle. Ihmettelinkin jo kun sanoi puhelimessa että pitäisikö siihen Volvoon ostaa uudet lasinpyyhkijät. Minä sanoin vaan et joo... Sitten vasta tajusin että apukuskin puolen pyyhkijä ei pyyhi juuri lainkaan. No, minuahan se ei ole haitannut kun en siinä istu! Heh...Eli mieskin haluaa nähdä eteensä kyydissä ollessaan.

Maistiaisko  kisat?
Neiti Nauravainen 1 v. ja meidän Ilopilleri 9 kk.
© Arjen Fiiliksiä

Suuri ilo on iso-sisko joka opettaa soittamaan!
© Arjen Fiiliksiä

Osaanhan minä itsekin soittaa!
© Arjen Fiiliksiä

Mitähän tekisi

Olen joskus kuullut joillakin olevan tekemisen pula. Itselle täysin vieras käsitys! Vaikkakin makaan nyt keskellä päivää sohvalla selällään. Ihan ok:han tää sinänsä on mutta mieluummin touhuaisin jotakin. No sitä touhuamista on vissiin tullut taas tehtyä viime kuukausina vähän liikaakin. Selkä ainakin on sitä mieltä.. murr.. Tasan on yhdeksän kuukautta tänään aikaa siitä kun perheemme ihana Ilopilleri tyttönen "kuoriutui" pääsiäisenä luoksemme. Pitkän-pitkän perjantain jälkeen saapui lauantai ja hän saapui luoksemme. Kovin jo odotettu ja rakastettu pieni tyttäremme ja pikku-sisko! Sen jälkeen on arkisia puuhia tietenkin riittänyt ja valmiiksi raihnainen rankani saanut laittaa parastaan. Liikuntaahan on tullut tietenkin harrastettua ja jumpasta puhumattakaan päivittäin...plääh.. Mihin se aika katoaa? Aamu toimet, päivä unet,  kaupalla, ja tämähän varmaan jo kuulostaa että juu-juu.. kotiäidit shoppailevat. Minun kauppa on tässä samassa talossa. Joo, helppoa! Ei ole pitkä matka kauppaan! Mutta joka kerta kun nokkansa työntää kauppaan, joutuu töihin! Eikös olekin kätevää? Ei siis tarvita työ aikoja. Aina voi mennä-olla töissä! Jes! Sitten tämä tavallinen tarina että pyykkiäkin pitäisi pestä, ruokaa laitaa ja kuka se aina sotkee koko talon. Suuruuden hulluus ympättynä vielä tähän juttuun, liittyen siivottavien tilojen määrään. En taida edes viitsiä laittaa numeroin neliöitä siitä kuinka paljon olisi tässä talossa siivottavaa. Tai voisihan siitä joku tavallisen kodin omistaja saada iloa ja intoa siivouspäivänä että jollakulla on asiat vielä kehnommin! Taatusti! No kylläpäs taitaa tää jaarittelu rönsyillä. Ja kirjoitusvirheistä ja oikeaoppisuudesta ken häiriintyy, kannattaa lopettaa minun blogin seuraaminen ennen kuin on alkanutkaan! Tekstiä tulee mutta koulunpenkillä on tullut tehtyä kaikkea muuta jäynää kuin opiskeltu kielioppia ja oikeinkirjoitusta. Tai se tapa jolla sitä opetettiin ja minä, emme sopineet yhteen. 
Mutta mitä tästä opimme? Mitähän tekisi? Tällä hetkellä ei mitään, on varmasti paras tapa. Selkä sen kertoo, lepoa kaipaa. Onneksi mies pystyi laittamaan pienen prinsessamme päiväunille ja käski minut nukkumaan. Hih..eihän kerrota kenellekään että aloin jaarittelemaan netti blogiin. Olen ainakin lepo asennossa. En juurikaan tee mitään! Nyt jos löydän tältä koneelta vielä jotain hauskoja kuvia, lisäilen niitäkin vielä. Opettelen samalla näiden kaikkien namiskuukkeleiden käyttöä! 

Ilopillerimme
( © Arjen Fiiliksiä )

Tyttöni mun
( © Arjen Fiiliksiä)

Uusia taitoja

Kohta mennään...

Mitenkähän tämä lähtee käyntiin?
Pohtii meidän pienin Ilopillerimme sunnuntai-iltana..

Ja tässä lupaamiani sisustus juttuja!
Näitä meillä nykyisin riittää, lattiat pullollaan!

Viikonloppu

Muutama sana viikonlopustamme...
Mökillä vietetyn vuorokauden jälkeen mieli iloinen. Kirpakka pakkas sää nipisteli mukavasti mökin verannolla eilisiltana saunasta vilvoittelijoita. Hiukset kuurassa tai oikeasti ihan jäässä hetkessä! Tilda tyttönenkin pääsi nauttimaan mökki elämästä ja saunasta ensi kertaa talvella. Enkelit jäi kovaan hankeen tekemättä ja avantokaan ei käynyt kenenkään mielessä, sen verran raikkaasti pohjoistuuli Niiniveden selältä meitä hyväili. Ja unet oli makoisat saunamökissä, maaseudun rauhassa ja hiljaisuudessa. 

Iltapäiväkahvilla käytiinkin vielä koko perheen voimalla vähän niinkuin varaisoisänä toimineen Väinön ja hänen vaimonsa luona. Ihanat oli herkut taas Raili meille laittanut.

Mökillä käynnin jälkeen voisi nähdä vaikka kesäisiä unia! 

Kuvassa "punttisalimme" mökillä. :D

Blogittelu alkaa..

Tanssikengät

Tai sitten ei... Esikoisen avustuksella blogi väännetty alkuun. Kiitos Linda! Nähtäväksi jää mitä tänne ehtii väsäämään. Kuvia ja arjen tarinoita olisi tavoitteena saada talteen sekä kaikkea hömppää mitä kameran takaa on löytänyt.