Mitähän tekisi

Olen joskus kuullut joillakin olevan tekemisen pula. Itselle täysin vieras käsitys! Vaikkakin makaan nyt keskellä päivää sohvalla selällään. Ihan ok:han tää sinänsä on mutta mieluummin touhuaisin jotakin. No sitä touhuamista on vissiin tullut taas tehtyä viime kuukausina vähän liikaakin. Selkä ainakin on sitä mieltä.. murr.. Tasan on yhdeksän kuukautta tänään aikaa siitä kun perheemme ihana Ilopilleri tyttönen "kuoriutui" pääsiäisenä luoksemme. Pitkän-pitkän perjantain jälkeen saapui lauantai ja hän saapui luoksemme. Kovin jo odotettu ja rakastettu pieni tyttäremme ja pikku-sisko! Sen jälkeen on arkisia puuhia tietenkin riittänyt ja valmiiksi raihnainen rankani saanut laittaa parastaan. Liikuntaahan on tullut tietenkin harrastettua ja jumpasta puhumattakaan päivittäin...plääh.. Mihin se aika katoaa? Aamu toimet, päivä unet,  kaupalla, ja tämähän varmaan jo kuulostaa että juu-juu.. kotiäidit shoppailevat. Minun kauppa on tässä samassa talossa. Joo, helppoa! Ei ole pitkä matka kauppaan! Mutta joka kerta kun nokkansa työntää kauppaan, joutuu töihin! Eikös olekin kätevää? Ei siis tarvita työ aikoja. Aina voi mennä-olla töissä! Jes! Sitten tämä tavallinen tarina että pyykkiäkin pitäisi pestä, ruokaa laitaa ja kuka se aina sotkee koko talon. Suuruuden hulluus ympättynä vielä tähän juttuun, liittyen siivottavien tilojen määrään. En taida edes viitsiä laittaa numeroin neliöitä siitä kuinka paljon olisi tässä talossa siivottavaa. Tai voisihan siitä joku tavallisen kodin omistaja saada iloa ja intoa siivouspäivänä että jollakulla on asiat vielä kehnommin! Taatusti! No kylläpäs taitaa tää jaarittelu rönsyillä. Ja kirjoitusvirheistä ja oikeaoppisuudesta ken häiriintyy, kannattaa lopettaa minun blogin seuraaminen ennen kuin on alkanutkaan! Tekstiä tulee mutta koulunpenkillä on tullut tehtyä kaikkea muuta jäynää kuin opiskeltu kielioppia ja oikeinkirjoitusta. Tai se tapa jolla sitä opetettiin ja minä, emme sopineet yhteen. 
Mutta mitä tästä opimme? Mitähän tekisi? Tällä hetkellä ei mitään, on varmasti paras tapa. Selkä sen kertoo, lepoa kaipaa. Onneksi mies pystyi laittamaan pienen prinsessamme päiväunille ja käski minut nukkumaan. Hih..eihän kerrota kenellekään että aloin jaarittelemaan netti blogiin. Olen ainakin lepo asennossa. En juurikaan tee mitään! Nyt jos löydän tältä koneelta vielä jotain hauskoja kuvia, lisäilen niitäkin vielä. Opettelen samalla näiden kaikkien namiskuukkeleiden käyttöä! 

Ilopillerimme
( © Arjen Fiiliksiä )

Tyttöni mun
( © Arjen Fiiliksiä)