Baari elämää

Olin jo melkein unohtanut miltä tuntuu herätä levänneenä tai ainakin melkein. Yhdeksän kuukautta yöunet ollu niin ja näin vaikka pienokaisemme on ollut ihan terve ja tyytyväinen. Nimenomaan tyytyväinen kun mamma pysyy lähettä ja "maitobaarin ovet" auki. Yöllä vieressä alkaa kuulua tuhinaa, ähinää, mönkimistä ja jos siinä vaiheessa "baarintäti" ei huomaa asiakastaan, asiakas saattaa korottaa ääntään. Muut baarin "asiakkaat" sen sijaan kääntävät selkänsä tälle episodille tyynen rauhallisesti ja jatkavat uniaan. Iän lisääntyessä myös baarireissut ovat lisääntyneet. Lookista vai ei..? Niinpä Baarintädin vanha ja reissussa rähjääntynyt ranka on joutunut koville yötöistä. Mutta nyt tapahtuikin käänne! Kurjat vanhemmat olivat päättäneet keskenään että 9-kk ikäiselle riittää pari-kolme kertaa yössä baarin tarjoiluja noin kymmenen kerran sijaan ja isä alkaa tuuraamaan äitiä. Viimeyönä äippälle oli luvassa jo illalla "hyvällä omallatunnolla" unta ainakin neljä tuntia ja tämähän jopa toteutui ihan kivuttomasti! Jes! Helppoa!? Aamu neljän aikaan asiakas alkoikin sitten kuitenkin käydä vaativaksi kun valomerrki oli jo tullut ja hanat laitettu kinni. Siitä alkoi sitten mekkala jota isä parhaanpansa mukaan sovitteli. Aamu seisemään saakka pieni asiakas muisti muistuttaa tasaisin väliajoin aikalailla kuuluvalla äänellä menetetyistä eduistaan. Ilme oli varsin onnellinen kun äiti sitten ojensi itsensä vastaanottamaan pienen unikaverinsa ja antoi sitä parasta herkkua. Isä ja tytär jatkoivatkin vielä unia yhdeksään saakka. Äidin keho ja mieli oli niin ihmeissään tuosta muutaman tunnin yhtäjaksoisesta unesta että olikin jo ihan virkeä heti seiskalta ja rankakin lähti mukaan vähemmillä valituksilla. Kyllä se tuo uni on ihmeellinen! 

Kaunita unia....