Ystävä

Ajatuksia ystävyydestä näin ystävänpäivänä

Minulla on yksi "iki-vanha" ystävä! Hän on yhtä vanha, (höh mikä sana, en ole vanha) kuin minäkin. Olemme tavanneet lapsuudenmaisemissa saman kerrostalon pihalla. Oikein tarkkaan kun miettii ja laskeskelee olemme olleet 4-vuotiaita. Mieliin on jäänyt monia kivoja juttuja joita olen saanut hänen kanssaan jakaa. Synttärit, urheilukisat, koti ja koululeikit, polkupyöräilyt, hiihtämiset pihamaalla jne. Mutta muutama juttu on ylitse muiden. Näitä aina muistelemme tavatessamme, nämä eivät katoa milloinkaan. 

Siivous

Kaverin molemmat vanhemmat olivat päivät töissä, toisin kuin meillä,  äiti aina kotona. Meillä ei voinut tehdä mitään "kivaa"! Olimme järjestelleet ja siivonneet ystäväni huonetta monet monituiset kerrat ennenkin.  Kerran sattui olemaan "voima apua" paikalla, samanikäinen naapurin poika. Siivousvimma vähän ryöpsähti ja pyysimme poikaa kantamaan matot, patjat, tyynyt ja mitä ikänä irti saimme pihalle tuulettumaan. Tavoitteenamme siivota putipuhtaaksi. Yllättää kaverin äiti kun hän tulee töistä. No yllätys siitä todella tuli, liekkö nyt sitten ollut kovin mieleinen. Poika nimittäin joutui lähtemään vanhempiensa käskystä heidän mukaansa kesken kuumimman siivouksen ja me 7-vuotiaat tyttöset emme jaksaneet / ehtineet kantamaan takaisin sisälle tuuletettavana olleita kamppeita ennenkuin perheen äiti tuli töistä kotiin. Muisti taitaa loppua tähän kohtaan että mitä sitten tapahtui. Liekkö naapurin kakara, siis minä, saanut lähtöpassit kotiin vai kannettiinko ne kamat porukassa sisälle. Ehkä se äiti joutui tarttumaan imuriin ja mopinvarteenkin ennen sitä. Mutta eikös ollut kaunis ajatus. Ja ne jotka minua yhtään tuntevat, voivat vain arvailla että kenen idea oli tämäkin show...

Lattiaa ei saa koskettaa

Kuinkas moni on katsonut televisiosta Peppi Pitkätossua? Siellä oli 70-luvulla monia hurjan hauskoja juttuja. Niinpä mekin tämän samaisen kaverin kanssa keksimme eräänä iltapäivänä alkaa leikkimään lattiaa ei saa koskettaa. Pepin kotona se tosin oli näyttänyt paljon helpommalle. Meille ei nimittäin löytynyt edes kattokruunua jota pitkin olisi voinut keikauttaa itsensä paikasta toiseen. Joutui tyytymään huonekaluihin, pyykkikoneeseen ja KENKIIN... Näin jälkikäteen voin kertoa että äitien isot, kauniit korkokenkät eivät kestä edes lasten hyppimistä niiden päällä. Samoin kuulema henkilövaakakin voi siitä närkästyä. Ei ymmärrä...

Kukas minä olen

Olettekos koskaan kokeillut roolileikkiä kaverin asussa? Sekin on tosi hauskaa 6-7-vuotiaalle niin kauan kun omat vanhemmat, tässä tapauksessa kaverin isä, ei tunnista omaansa. Oli lähellä etten joutunut hänen kyytiinsä kirkonkylälle käymään. Autoon oli jo tunkemassa minua. Alkoi vähän alahuuli väpättää etten minä ole minä... Ei auttanut muu kuin alkaa vaihtamaan vaatteet takaisin pakkasessa pihamaalla, siellä missä olimme ne alkujaankin vaihtaneet.

Nämä ja monet muut hauskat lapsuusmuistot yhdistävät meitä ja ystävyyttämme vaikka välillämme on satoja kilometrejä, välillä vuosia ettemme näe toisiamme, ammattimme, harrastuksemme ja tapamme elää ovat ihan erilaisia. Silti olemme ystäviä isolla Y:llä. Kiitos siitä ystäväni!